päivitetty 6.7.2012

 
 
 
Nostradamuksen suvun historiaa 1455-1547
 
 
...Pro Petro de Nostra Domina Olim cum judeus
esset vocato Vidono Gassonet obligatio.

 

 
 
 
Nostradamuksen isän puolelta juutalainen Gassonet-niminen kauppiassuku saapui Provenceen viimeistään 1370-luvulla todennäköisimmin Italiasta. Ajalta säilyneisiin merkintöihin viitaten Vidon (Vidono) (de) Gassonet oli kääntynyt kristillisyyteen 12.5.1455 Avignonissa ottamalla erittäin katolismieliseksi nimekseen Nostre-dame (Neitsyt Maria = Nostre Dame), jonka myötä Vidon Gassonetina tunnetusta juutalaisesta tuli virallisesti kristitty nimeltä Peyrot(us) (Pierre) de Nostredame. Vastoin kotimaiseenkin kirjallisuuteen rantautunutta väitettä Nostre-Dame ei siis ollut Nostradamuksen isän puoleisen juutalaisen suvun aatelisnimi.[1]
 
Nostradamuksen isä Jaumé de Nostredame oli kotoisin Avignonista, missä hän oli toiminut mm. kauppiaana. Äiti oli nimeltään Reyniére de Saint-Rémy, josta ei tunneta tarkempaa tietoa. Vuonna 1495 avioliiton solmittuaan Jaumé ja Reyniére muuttivat Jean de Saint-Rémylta myötäjäisinä saatuun St. Rémyn kylässä entisellä Rue du Viguierilla yhä sijaitsevaan taloon, missä Nostradamuksen uskotaan syntyneen sekä kastetun em. uskonnollispoliittisista syistä katolisen kirkon jäseneksi vain muutamia päiviä tämän syntymästä, kuin että hän valitsi kääntyä aikuisiällä juutalaisuudesta kristillisyyteen. Vuonna 1503 syntyneen Nostradamuksena tunnetun Michelin lisäksi perheeseen syntyi vähintään 8 lasta, joista tunnetaan nimeltä Delphine, Jehan, Pierre, Hector, Louis, Bertrand, Jean sekä Antoine de Nostredame.
 
 
 
[2]
 
    
 
     Nostradamuksen oletettu synnyintalo
            St. Rémy-de-Provencessa.
 
 
 
 
Nostradamuksen elämäkerta on pohjautunut suurimmaksi osaksi tämän yksityissihteerinä toimineen Jean-Aimé de Chavignyn ohella veljensä Jehanin (Jean) ja vanhimman poikansa César Nostradamen vuosina 1575-1614 ilmestyneeseen kirjallisuuteen, joka ainoana tunnettuna ensi käden tietona toimi vuosisatojen ajan luotettavimpana pidettynä lähdeaineistona Nostradamuksen elämänvaiheiden tutkimuksessa. Suvun historiaa ja sosiaalista asemaa paikoin varsin liioitelleiksi paljastuneiden em. primääri-lähteiden mukaan Nostradamuksen isoisä Pierre de Nostredame polveutui lukuisia oppineita tuottaneesta juutalaisesta aatelissuvusta, joka oli toiminut lääkärinä ja apteekkarina Avignonissa sekä palvellut kuningas René I:n pojan Calabrian ja Lothringenin herttua Jeanin henkilääkärinä. Äidin puoleinen isoisä Jean de Saint-Rémy oli hänkin aateloitu lääkäri, joka puolestaan palveli itse Rene I:n henkilääkärinä ja hovin neuvonantajana.
1970-luvulla alkaneen Nostradamuksen elämäkertatietoa runsaasti oikaiseen ja päivittäneen modernin akateemisen riippumattoman historiatutkimuksen päivänvaloon saattamien nyk. Ranskan departementtien arkistoihin vuosisadoiksi hautautuneiden aikalaisdokumenttien vahvistamana Pierre de Nostredame (k. 1484) oli todellisuudessa juutalaisen sukunsa perinteitä jatkanut viljakauppias ja hopeaseppä kuin Provencen kuninkaallisten terveydenvartijaksi kohonnut lääkäri. Jean de Saint-Rémy oli tiettävästi oppiarvoltaan lääkäri, jonka kytkentä Provencen hoviin oli toimia St. Rémyssa ruhtinaiden henkilääkärin sijasta valtakunnan clavairena eli varainhoitajana, jonka valossa on tietysti mahdollista hänen myös olleen lähemmässä kanssakäymisessä Provencen hovin ja jopa kuninkaallisten kesken. Elämäkerroissa yleisesti esiintyvästä tiedosta poiketen Jean de Saint-Rémy ei ollut Nostradamuksen isoisä vaan tarkasti tämän äidin isän isä. Äidin puoleinen isoisä oli nimeltään Reymiér (René) de Saint-Rémy, jonka tiedetään kuolleen jo ennen Nostradamuksen syntymää.
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Michel le Jeune ja muita Nostradamuksen poikia
 
Vuonna 1547 Nostradamus asettui loppuelämäkseen Kaakkois-Ranskan Provencessa sijaitsevaan Salon-de-Craun kaupunkiin, missä hän solmi tiettävästi toisen avioliittonsa Anne Ponsard "Gemellen" kanssa, joille syntyi kuusi lasta: Madeleine (n. 1551), César (n. 1553), Charles (1556), André (1557), Anne (n. 1560) ja Diane (n. 1560-61). Eri aikoina ilmestyneissä elämäkerroissa lasten lukumäärä on vaihdellut kuudesta kahdeksaan, kolmen pojan ja tyttären vahvistuttua oikeaksi. Viimeistään 1600-luvulta eteenpäin tulevien tapahtumien näkijänä historiaan jääneen lääkäri Nostradamuksen perheeseen on alettu liittää kuvitteellista jälkikasvua sekä tietysti ennustaja-sukulaisia, joista mm. kotimaisen Skeptikko-lehden sivuilla on seikkaillut historiallisena henkilönä 'Nostradamuksen poika', ”hänkin nimeltään Michel Notredame", jonka sanotaan olleen niinkin innokas ennustaja, että varmistaessaan ennustamansa Le Puyn kaupungin palon toteutumisen hän päätti sytyttää tulipalon itse.[3] Myytin murtamiseksi lisättäköön myös tässä, että Skeptikko-lehdessä ilmestyneen kirjoituksen laatinut Arno Forsius on myöhemmin tarkistanut ja korjannut artikkelinsa tältä osin erheettömän verkkoversion toteamalla tarinan täysin keksityksi, joskin 'Michel Notredame' näyttää edelleenkin esitetyn Nostradamuksen poikana.[4]
Étienne Jaubertin vuonna 1656 ilmestyneestä faktion ja eulogian tuoksuisesta Nostradamus-biografiasta[5] levinneessä varhaisimmillaan 1620-luvulta tunnetussa tarinassa kuvattu ”Michel le Jeune" on todellisuudessa Nostradamuksen sukuun täysin kuulumaton ennustuksia tämän nimissä julkaissut huijari, jonka milloin sotilaan ja suutarin roolissa ennustaneiksi sanottujen tulipalojen toteutumisen Le Pouzinissa Ardéchessa, Le Puy’ssa tms. Michel Juniorin on kerrottu varmistaneen sytyttämällä palon itse (ennaltanäkemättä kuitenkaan teosta seurannutta pidätystään ja välittömästi toimeenpantua kuolemantuomiota teloittamalla). Michel le Jeunen kuvitteellinen sukulaissuhde Nostradamukseen on sekin osittain perua Étienne Jaubertilta, joka esitti lasten virheellisen lukumäärän lisäksi perheen vanhimman pojan nimeksi Césarin sijasta 'Michel Nuoremman' (le Jeune).
Michel le Jeune on suurella todennäköisyydellä Nostradamuksen kuoleman jälkeisinä vuosina 1568-1575 ennustuksia myös pseudonymeillä Nostradamus, Mi. Nostradamus ja Archidamus tehtaillut Antoine Crespin (Crispin), jonka kynästä myöskin Vincent de Seven (Seva) vuonna 1605 päivänvaloon saattamat postuumeihin Propheties-laitoksiin lisätyt Nostradamuksen laatimiksi sanotut 58 kuusirivistä Sixain-säkeistöä ovat arveltu lähteneen. 
 

 
 
teksti: 23.12.2011 © nostradamus.fi 
tekstin lähde: © 1993-2011 Petri Hautamäki "Nostradamus - Salattu maailmanhistoria"
julkaisematon käsikirjoitus sekä "Nostradamus" (2012).
viite: http://nostradamus.fi/Nostradamuksen-suvun-historiaa-1455-1547.php
 
 

 
lähdeviitteet:
 
1. Esim. työryhmä Cont Rideau "Nostradamus - Profetioita Vuosille 1555-3797 - Centuriot I-X",
    (Vantaa), Helsinki 1997, s. 10:
   ”(Nostradamuksen) isän suku oli aateloitu nimellä de Nostra-dame; äidin suku oli juutalaista ja sen    
    sanottiin polveutuvan Isaskarin sukukunnasta.”
    Pekka Ervast "Nostradamus ja Cagliostro - Ranskalaista Okkultismia" , Hyvinkää 1961, s. 10:
   "Hänen isänsä nimi ei ollut Nostradamus, sillä tämä on latinalainen käännös, vaan de Nostre-Dame,
    ja hän oli aatelissukua. Pojan nimi oli Michel eli Mikael de Nostre-Dame.
 
2. Kuvalähde: © 1997 Peter Lemesurier/ käyttö Wikimedia Commonsin lisenssillä (2006)
 
3. Skeptikko-lehti 2/2001: Arno Forsius ”Eräs astrologi: Nostradamus”, s.27-28:
    "Nostradamuksen poika, hänkin nimeltään Michel Notredame, toimi myös tähtienselittäjänä ja ennustaja-
     na. Hän oli asiassaan liiankin innokas. Hän oli nimittäin ennustanut, että tulipalo hävittäisi Le Puyn kau-
     pungin. Kun ennustettu hetki lähestyi, tavoitettiin ennustaja sytyttämässä kaupunkia tuleen varmis-
     taakseen ennustuksen toteutumisen. Ennustaja otettiin kiinni ja mestattiin vuonna 1575."
     Kirjoitus on luettavissa pdf-tiedostona osoitteessa:
     http://www.skepsis.fi/lehti/2001/2001-2-skeptikko.pdf
 
4. Arno Forsiuksen artikkelin korjattu verkkoversio "Nostradamus (1503-1566) - Lääkäri ja astrologi":
   "(em.) tarina on kuitenkin osoitettu täysin keksityksi."
     Tarkistettu elokuussa 2002 Nostradamuksen poikaa koskevan kappaleen osalta.
     http://www.saunalahti.fi/arnoldus/nostrada.htm  viitattu 23.12.2011
 
5. Etiénne Jaubert ”Eclaircissement des veritables Quatrains de Maistre Michel Nostradamus…”, 1656
 
    Nostradamuksen esi-isien historian tutkimuksen ja sukupuun lähteitä:
    Edgar Leroy "Jaume de Nostredame et la Tour de Canillac", 1940
    Edgar Leroy "Les origines de Nostradamus", 1941
    Edgar Leroy "Jean de Saint-Rémy, bisaïeul de Nostradamus", 1960 
    Edgar Leroy "Nostradamus. Ses Origines. Sa Vie. Son Oeuvre.", 1972
    E. Lhez "L'ascendance paternelle de Michel de Nostredame", 1968
   

 

 
 
kotiin
 
tekstisisältö ja käännökset © 1993-2013 Petri Hautamäki.
Kaikki oikeudet sivuston ja sisällön osittaiseenkin kopioimiseen
missä tahansa muodossa pidätetään. All rights reserved. 
© 2010-2013 nostradamus.fi