päivitetty 8.7.2012
  
 
 
Biografia
osa I
 
1503-1546:
♦ Lapsuus ja nuoruudenopinnot 1503-1521
♦ Montpellierin yliopisto ja lääkärin loppututkinto 1529-1533
♦ Lääkäri ja tiedemies Nostradamus 1533-
♦ Maanvaellusvuodet 1538-
♦ Ruttolääkäri Nostradamus
 
 
 
 
 
Lapsuus ja nuoruudenopinnot 1503-1521
 
Michel de Nostredame eli Nostradamus syntyi St. Rémy’ssa Kaakkois-Ranskan Provencessa 14. joulukuuta[1] vuonna 1503 silloisen käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan (nyk. gregoriaanisessa 23.12). Nostradamus syntyi juutalaista syntyperää olleen Jaumé (Jacme, Jacques) de Nostredamen (Nostradame) ja Reyniére (Renée) de Saint-Rémyn esikoisena, jonka lisäksi perheeseen syntyi vähintään kahdeksan lasta, joista tunnetaan nimeltä Delphine (15xx), Jehan (Jean) (n. 1507), Pierre (15xx), Hector (15xx), Louis (n.1522), Bertrand (15xx), Jean 'nuorempi' (15xx) ja Anthoine (n. 1523).
Suvun vanhimmilla on sanottu olleen keskeinen rooli Nostradamuksen lapsuuden ja nuoruuden opinnoissa, jonka on sanottu kiinnostuneen jo hyvin varhaisella iällä ajan tieteistä, kuten geometriasta ja retoriikasta isoisä Pierre de Nostredamen opastuksella, jonka luona hän oli viettänyt suurimman osan lapsuudestaan vanhempien suostumuksella. Äidin puoleinen isoisä Jean de St. Rémy puolestaan perehdytti hänet muinaisen Rooman historian ohella erityisesti astronomiaan, johon tuohon aikaan kuului erottamattomana osana 'taivaallinen tiede' eli astrologia. Paikallishistorialliset aikalaisdokumentaatiot vahvistavat Pierre de Nostredamen kuitenkin kuolleen arviolta jo vuonna 1484, ts. 19 vuotta ennen Nostradamuksen syntymää, josta ei tunneta merkintöjä vuoden 1503 jälkeen ja jonka vaimosta Blanche de la Saincte-Mariesta on vastaavasti säilynyt samana vuonna kirjattu merkintä leskenä. Pojantyttärelleen Reyniérille ja Jaumé Nostredamelle myötäjäisinä lahjoittamassa entisellä Rue de Viguier’illa sijaitsevassa talossa itsekin vanhuuden päivänsä viettänyt Jean de Saint-Rémy kuoli hänkin Nostradamuksen oltua hyvin nuori, ja näin ollen mikäli hän tutustunut ajan tieteiden perusteisiin jo lapsuudessa, alkukielten ja teologian lisäksi hän perehtyi luonnontieteisiin viimeistään aloitettuaan nuoruudenopintonsa noin 16 vuoden ikäisenä Avignonissa.
 Lisättäköön, että elämäkerroissa varsin usein esiintyvästä tiedosta poiketen Jean de Saint-Rémy ei ollut Nostradamuksen isoisä vaan tämän äidin isän isä. Äidin puoleinen isoisä oli nimeltään Reymiér (René) de Saint-Rémy, joka ehti kuolla jo ennen Nostradamuksen syntymää. (kts. sukupuu).
 
 
 
 
 
Nostradamus aloitti nuoruudenopintonsa vuonna 1518/19 parikymmentä kilometriä syntymäkylä St. Rémysta etelään sijaitsevassa yhtenä renessanssinajan oppimisen keskuksena tunnetussa Avignonissa opiskelemalla humanistisia ja hellenististä kulttuuriperintöä edustavia oppiaineita, joihin tuohon aikaan lukeutuivat mm. retoriikka, dialektiikka, geometria sekä musiikki ja astronomia sisältämällä myös yleisen tason teologian opintoja. Nostradamuksen varhaisilta vuosilta äärimmäisen vähän tunnetun elämäkertatiedon valossa hän näyttää saaneen nuoruudenopintonsa päätökseen vuonna 1520-21, jolloin Avignonissa puhjenneen rajun ruttoepidemian ja yliopiston väliaikaisen sulkemisen seurauksena hän jätti isänsä syntymäkaupungin tähdätäkseen kohti korkeampaa koulutusta aloittaen mahdollisesti vielä samana vuonna filosofian ja lääketieteen opinnot Montpellierin yliopistossa. Montpellierissa Nostradamuksen on arveltu ansainneen nykyistä lääketieteen kandidaattia vastaavan baccalauréatin arvosanan sekä harjoittamiseen tarvittavan toimiluvan vain kolmen vuoden ahkeran opiskelun päätteeksi vuonna 1525, jonka jälkeen hän siirtyi lääketieteen harjoittelijana kentälle ympäri rutto- ja kulkutautiepidemioiden vaivaamaa Keski- ja Etelä-Ranskaa, kunnes palasi Montpellieriin 4-5 vuotta myöhemmin suorittamaan loppuun lääkärin opintonsa. Lääketieteen kandidaattiutta seuranneina vuosina hänen on sanottu viettäneen pitkiä ajanjaksoja mm. Toulousessa, Narbonnessa, Carcassonnessa sekä Bordeaux'ssa, missä hän oli taistellut Ranskan kuningas Ludvig XII:n sotajoukkojen mukana Italiasta kulkeutunutta ärhäkkää paiseruttoa vastaan (Ludvig XII kuoli v. 1515). Ennen vuotta 1528 hänen vaikutti kuumepotilaita hoitavana lääkärinä sekä lääkevalmisteisiin erikoistuneena apteekkarina ainakin Guiennessa (Guyenne) ja Languedocissa. Vuonna 1552 käsikirjoitetussa kosmetiikkaa sekä kulinaarisia reseptejä käsittelevässä ammatillisessa tutkielmassaan Nostradamus kuitenkin antaa varhaisista elämäkerroista ja ensyklopedioista varsin poikkeavan yhteenvedon 1520-luvun vaiheistaan koskemalla sekä lääketieteen opintoja Montpellierissaettä lääkäriksi valmistumisesta esitettyjä vuosilukuja 1525-26 ja 1529:
Vuonna 1552 käsikirjoitetussa ammatillisessa tutkielmassaan "Traite des Fardements et Confitures" Nostradamus antaa elämäkerroista ja ensyklopedioista varsin poikkeavan yhteenvedon aikuisiän opintovuosistaan kertomalla mm. viettäneensä vuosien 1521-1529 välisen ajan farmasian ja kasvitieteen kenttätutkimuksissa ympäri Ranskaa tavoitteena saattaa loppuun lääkärin opintonsa (...defpuis l'an 1521, iufques en l'an 1529...concernans la fin de la faculté Iatrice). Vastoin yleistä väitettä Nostradamus ei siis valmistunut lääketieteen tohtoriksi vuonna 1525-1525 oltuaan 22-23-vuotias, joka varmuudella (uudelleen)kirjoittautui Montpellierin yliopiston lääketieteellisen tiedekuntaan aikaisintaan 8 vuotta kestäneiden tutkimus- ja opintomatkojensa päätteeksi myöhäissyksyllä 1529.
 
 
 
Lääkärin loppututkinto 1529-1533
 

SeuraavaNostradamuksen aikuisiän opintovuosia valaiseva aikalaisdokumentti koskee heti lääke- ja kasvitieteen kenttätutkimusten päättymisen jälkeistä aikaa, jonka vahvistamana hän kirjoittautui Montpellierin Yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan 23.10.1529. Nostradamuksen henkilökohtaisella allekirjoituksella varustetusta oppilasrekisteristä käy ilmi hänen jatkaneen opintojaan professori Antoine Romierin alaisuudessa, jonka päiväys viimeistään kumoaa väitteet tämän valmistumisesta lääkäriksi jo vuonna 1525-26:

 
 
 
 
 
”Minä, pet Michel de Nostre dame (Michaletus de Noftra Domina),
Saint-Rémy’n kylästä Provencen maakunnasta, Avignonin hiippakunnasta,
olen saapunut Montpellierin Yliopistoon vannomalla noudattavani nykyisiä
ja tulevia velvoitteita, oikeuksia ja etuoikeuksia. Olen maksanut opinto-
maksuni ja valinnut oppimestarikseni Antoine Romierin, 23. lokakuuta 1529.” 
                                                         Michel de Nostre Dame
                                                           (Montpellier, rekisteri S19 fo 105 v)
 
 
 
Nostradamuksen paluusta Montpellieriin on säilynyt vieläkin varhaisempi merkintä yliopiston Liber scolasticorumissa, jonka valossa (muttei ehdottomasti vahvistamana) hän oli kirjoittautunut yliopiston lääketieteellisen tiedekuntaan jo 3.10.1529, mutta tulleen poistetuksi Montpellierin prokuraattorin ja registraattorin Guillaume Rondeletin toimesta, jonka oppilasrekisterin marginaaliin säilömän suttuisen merkinnän mukaan sisäänkirjoittautuessaan tälle esittäytyneen "Micheletus de Nostra Damen" oli ”kuultu” toimineen yliopiston sääntöjen vastaisesti lääkärin oppiarvoa ansaitsemattomana"apteekkarina tai farmaseuttina sekä tämän kaupungin lääkitsijänä", jonka johdosta hänet oli erotettu väliaikaisesti Montpellierista, mutta otettu pian takaisin jatkamaan opintojaan yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.[2]
Nostradamuksen vuosisadalla parantajan profiloiminen "lääkitsijäksi" merkitsi käytännössä itseoppinutta puoskaria tai kuten nykyäänkin ajankohtaista vale- kuin koululääketiedettä lukenutta oppinutta lääkäriä, jotka ajan oppineisuuden etiketille tunnusomaisesti latinaa ammattikielenä käyttäneinä oppineiston edustajina suhtautuivat erittäin paheksuvasti rohto- ja pillerikaupalla lääkärin mainetta niittäneihin kansanparantajiin tai sananmukaisesti kaikkiin vaivoihin tehonneita lääkkeitä tarjonneisiin sarlataaneihin osoittaen heitä kohtaan väheksyntää ja alempiarvoisuutta, joka on suoraan luettavissa myös prokuraattori Rondeletin oppilasrekisteriin kirjaamasta merkinnästä latinaa ja lääketiedettä taitaneesta Nostradamuksesta ”tohtoreita arvostelleena lääkitsijänä”. Joka tapauksessa Nostradamuksen onnistui vakuuttaa Montpellierin regenteille kuulopuheisiin pohjautuneet johtopäätelmät apteekkariutensa luonteesta ainakin osittain erheellisiksi, sillä hänet oli havaittu kelvolliseksi lääketieteen opiskelijaksi ja hyväksyttiin pysyvästi yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan suorittamaan loppuun lääkärin opintonsa muutamaa viikkoa myöhemmin 23.10.1529.
 
 
     
    Guillaume Rondelet (1507-1566).
 
 
 
Koska Nostradamus valmistui lääkäriksi?
 
Nostradamukselta säilyneet muistelmalliset matkakertomukset vahvistavat hänen viettäneen vuosien 1521-1529 välisen ajan maanvaelluksessa farmasian ja lääketieteen tutkimus- ja opintomatkoilla ympäri Ranskaa tavoitteena "saattaa loppuun Lääkärin opinnot”, jonka päättyminen ei hänen itsensä mukaan merkinnyt lääketieteen "opin huipun" saavuttamista, ts. valmistumista lääketieteen tohtoriksi. 1500-luvulla lääketieteen opiskelija saavutti lääkärin täyden oppiarvon keskimäärin 7-9 vuodessa, jonka valossa Nostradamuksen kolmessa vuodessa ansaittu lääketieteen kandidaatin arvosana ei näyttäydy ajallisesti poikkeuksellisena saavutuksena. Sen sijaan Nostradamuksen uudelleenkirjoittauduttua Montpellieriin syksyllä 1529 hänellä oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä tarve jatkaa opintojaan ainakin seuraavat 2-4 vuotta saavuttaakseen lääkärin täyden oppiarvon merkitsemällä, ettei hän valmistunut lääkäriksi varmuudella myöskään vielä vuonna 1529 oltuaan 26-vuotias. Tämän hetkisen tiedon valossa Nostradamus näyttääkin saaneen lääketieteen opintonsa päätökseen noin seitsemässä vuodessa ja valmistuneen filosofian ja lääketieteen tohtoriksi viimeistään vuonna 1533 eli noin 30-vuotiaana. 
Lukuisiin varhaisiin ja nykyisiin elämäkertureihin viitaten Nostradamus jäi lääkäriksi valmistuttua opettamaan Montpellierin väliaikaisena professorina, mutta yliopiston keskiaikaisen jäyhä ilmapiiri sai hänet pian palaamaan kentälle jatkamaan työtä sairaiden parissa. Elämäkertakirjallisuudessa vankkumattomana faktana esiintyvälle väitteelle tämän väliaikaisesta professorin virasta Montpellierissa ei ole tähän päivään tultaessa löytynyt dokumentoituun näyttöön nojaavaa historiallista vahvistusta.[3] 
 
 
 
 
 
Lääkäri ja tiedemies Nostradamus 1533-
 
 
Montpellieristä lähdettyä Nostradamuksen jäljet alkavat kadota historian pimentoon. Hänen tiedetään kiertäneen Lounais-Ranskan kaupungeissa ja maaseudulla apteekkarina toimeentuloa sekä mahdollisesti ihanteellista paikkakuntaa lääkärin vastaanotolle etsien ja vuonna 1533 hän vaikutti varmuudella Agenissa, jonne hänet oli saanut asettumaan tämän varhaisinta elämäkerturia Jean-Aimé de Chavignyta siteeraten "poikkeuksellisen lahjakas ja oppinut henkilö nimeltä Julius-César Scaliger”.
Varhaisbiografioiden mukaan Nostradamus vastaanotti Scaligerin kutsun Toulousessa ja suuntasi tuskin vastauskirjeen laadittuaan välittömästi kohti Agenia, missä miesten tavattua ja ystävystyttyä Scaligerin on kerrottu ryhtyneen tämän opettajaksi ja eräänlaiseksi henkisen ja salatun tiedon oppimestariksi. Edelliseen pohjautumalla mm. vuonna 1993 ensi-iltansa saaneen Roger Christianin ohjaaman koko illan elokuvan ”Nostradamus” vaikutelmissa Scaliger (jota elokuvassa kutsutaan nimellä Scalinger) valaisi ja rohkaisi nuorta lääkäri-oppilastaan ymmärtämään paitsi muinaista salattua tietoa myöskin tulkitsemaan valvetilassa saaduiksi kuvattuja tulevaisuuden visioitaan. On hyvin mahdollista ellei varsin todennäköistä Scaligerin opastaneen 20 vuotta nuorempaa Nostradamusta kreikan- sekä klassisen latinankielisen proosan tai cicenorismin ohella lääke- ja kasvitieteiden osa-alueilla, Scaligerin omaksuttua vastavuoroisesti ajatuksia tieteitä ja klassisia kieliä taitaneelta Nostradamukselta.
Miesten syväksi kuvatun ystävyyden ja yhteistyön on sanottu kuitenkin pian kariutuneen viemällä heidät toistuviin erimielisyyksiin ja lopulta riitaisuuksiin siinä määrin, että Scaliger katkaisi ystävyytensä Nostradamukseen viimeistään kuultuaan tämän arvostelleen Neitsyt Marian patsasta työstänyttä miestä ”paholaisen kuvien pystyttämisestä”, mikä ajan mielipideilmastossa vihjasi selkeästä protestanttismielisyydestä ja ikonoklasmista. Eripuran aiheuttajaksi on myös tarjottu Scaligerin nihkeäksi kuvattua suhtautumista Nostradamuksen syvää astrologian kiinnostusta kohtaan. Joka tapauksessa uutisen
Nostradamuksen ja Scaligerin välillä kyteneestä riidanpidosta levittyä kahdesta Agenia asuttaneesta kuuluisasta oppineesta mielissään olleiden kaupunkilaisten on sanottu yrittäneen järjestää sovintoa miesten välillä tarjoamalla heille runsasta stipendiä jaettavaksi, mikäli he sopisivat riitansa jäämällä pysyvästi Ageniin. Ottivatko Scaliger ja Nostradamus kaupunkilaisten hyväntahdon eleenä tarjotun rahakannustimen vastaan tekemällä hetkittäisen sovinnon on jäänyt anekdoottisen tarinan ulkoa jälkipolvilta pimentoon. Mitä miesten välillä solmitun ystävyyden ja yhteistyön aikana mahdollisesti tapahtui ja mitkä tosiasialliset syyt ajoivat heidät lopullisiin riitaisuuksiin, Nostradamus näytti ihailleen Scaligeria elämänsä loppuun asti luonnehtimalla tätä vuosikausia Agenista lähdön jälkeen mm. "toiseksi Marsilio Ficinoksi" sekä ”kaksin verroin Galenoksen veroiseksi lääketieteessä” (Marsilio Ficino (1433-1499) oli italialainen renessanssifilosofi, kääntäjä ja humanisti. Antiikin lääkäri ja filosofi Klaudios Galenos (n. 129-200 jKr.) tunnetaan yhtenä vanhan maailman lääketieteen merkittävimmistä auktoriteeteista).
 
 
 
  
 Julius-César Scaliger (1484-1558)
 
 
 

Ensimmäinen avioliitto 1533-34
 

Jean-Aimé de Chavignyn vuonna 1596 ilmestynyt "Commentaires du Sr. de Chavigny...sur les Centuries et prognostications de feu M. Michel de Nostradamus" on ainoa ensimmäisen avioliiton mainitsema aikalaislähde, johon viitaten Julius-César Scaligerin oppineisuuden ja Lounais-Ranskan lauhkean ilmaston saatua Nostradamuksen jäämään pysyvästi Ageniin "hän otti vaimokseen mitä hyvämaineisimman nuoren naisen, jonka kanssa hän sai kaksi lasta, tytön ja pojan." 1600- ja 1700-luvulla Chavignyn yksityiskohtia raottamatonta lausetta täydentäneiden elämänkertureiden mukaan avioliitto solmittiin vuonna 1533-34 Toulousessa tai Agenissa. Vaimon nimeksi on esitetty lähteestä riippuen Madeleine, Marie tai Henriette (Anriette?), josta ei ole säilynyt kuin yleisluontoinen kuvaus ”korkeasäätyisenä ja viehättävänä agenilais-neitona” ja joka pääosin naimakaupan järjestäjäksi väitetyn Scaligerin (erittäin kyseenalaiseksi vahvistuneiden) La Scalan ylhäisten sukujuurten viitekehyksessä on sittemmin tulkittu yhdeksi tämän tyttäristä. Avioliitosta syntyneiden kahden lapsen nimet ovat jääneet tuntemattomaksi. Huomionarvoisesti ensi käden elämänkertatietoa koonneiden perheenjäsenten ja lähisukulaisten lisäksi Nostradamus itse ei vihjaa muistelmallisissa matkakertomuksissaan sanallakaan Agenissa solmitusta ensimmäisestä avioliitosta taikka perheeseen syntyneistä lapsista, jonka tosiasiallset syyt ainoastaan hän itse tietäisi jälkipolville kertoa. Tästä sekä tähän päivään mennessä paikantamattomasta avioliittosopimuksesta huolimatta tämän ensimmäisestä vaimosta tunnetaan merkintä nimellä Henriette d’Encausse(s), jonka sukulais- tms. suhdetta Julius-César Scaligeriin ei ole näytetty toteen.


Vaimon ja lasten kuolema
 
Agenin vuosilta äärimmäisen vähän tunnetun elämänkertatiedon valossa Nostradamus näyttää viettäneen avioliittoa seuranneet 3-4 vuotta varsin idyllistä elämää: vasta perustetun perheen lisäksi hänestä oli tullut kuuluisa ja arvostettu apteekkari ja lääkäri, joka nautti Jules-César Scaligerin kanssa tehdyn yhteistyön myötä paikallisen oppineiston suosiota saaden ympärilleen sangen vaikutusvaltaisen ystäväpiirin. Arviolta vuonna 1536-37 Nostradamusta kohtasi kuitenkin koko elämänsä suunnan muuttanut tragedia, jolloin hänen on sanottu menettäneen vaimonsa ja pienet lapsensa Agenin ylitse pyyhkineen kulkutautiaallon uhreina. Hänen on arveltu olleen samaan aikaan työmatkalla Agenin ulkopuolella tai muista syistä poissa kotoa kyetäkseen pelastaa vakavasti sairastunutta perhettään ja mikäli tarinassa on historiallista totuutta myös hänen lääkärin maineensa saattoi kokea kolauksen, sillä niin monia potilaita kulkutaudeilta parantaneena lääkärinä hän ei kyennyt pelastamaan omaa perhettään, jonka seurauksena hän lähti Agenista maanvaellukseen ympäri eteläistä Ranskaa. Toisen kuuluisan tarinan mukaan Nostradamus oli näihin aikoihin ollut yhteistyössä paikallisen antikatolisen kemistin Victor Saracenin kanssa, joka oli inkvisition eteen jouduttuaan tuonut julki Nostradamuksen olevan todellisuudessa pikemminkin ”salatieteilijä ja noitatohtori” kuin lääkäri ja astronomi, joka lisäksi omisti kasapäin kiellettyjä kirjoja. Nostradamuksen saatua tästä vihiä hän jätti äkillisesti Agenin ja perheensä pakenemalla inkvisitiota väliaikaisesti Bordeaux'hon ja La Rochelleen, joka kotiin palattua sai todeta lääkinnällisten keinojen tulleen liian myöhään pelastaa perhettä kuolettavalta ruttotaudilta. Nostradamuksen saatua tästä vihiä hän jätti Agenin ja perheensä pakenemalla inkvisitiota väliaikaisesti Bordeaux'hon, mistä palattuaan lääkinnälliset keinot tulivat liian myöhään pelastaa perhettä kuolettavalta ruttotaudilta. Syvimmän surun keskellä hänen on sanottu saaneen päälleen myös Jules-César Scaligerin katkerat vihanpurkaukset, joka oli syyttänyt yksinomaan häntä lääkärinä ja aviomiehenä vaimoksi tulkitun tyttärensä ja pienten lastenlastensa ennenaikaisesta kuolemasta. Mikä totuus Nostradamuksen ensimmäisestä avioliitosta ja perheestä lieneekin, eräiden ranskalaisnovelistien popularisoimat kertomukset tämän Agenissa viettämästä rabelaismaista satiiria hipovasta bakkanaalimaisesta kaksoiselämästä johtamalla oman perheensä surmaamiseen ovat alusta loppuun fiktiivisintä tarinaniskentää.
 
 
Nostradamus ja inkvisitio 1538

Kolmannen dokumentoituna historiallista tukea saavan tapahtumaketjun mukaan pian Nostradamuksen vaimon ja lasten kuoleman jälkeen tammikuussa 1538 inkvisitiolla oli vahvat syyt epäillä Agenin kuuluisinta asukasta Julius-César Scaligeria julkisesta protestantismin sympatisoinnista, jonka seurauksena myös tämän oppilas ja kollega Nostradamus oli joutunut ilmiannetuksi kerettiläisyydestä epäiltyjen listalle. Vuosisatojen aikana elämänkertoihin tarttuneissa inkvisitiomaisissa anekdooteissa varmaa on niitä toistetun lukemattomissa eri muodoissa milloin inkvisition iskettyä Scaligerin kotiin tämä oli valtuuttanut Nostradamuksen salakuljettamaan valtavan kiellettyjen kirjojen kokoelmansa hevosvankkurien matkassa Aix-en-Provenceen, ja kerrotaanpa miesten riitautumisen päätteeksi itse Scaligerin kutsuneen vihapäissään inkvisition Nostradamuksen kintereille. Kauimmaksi suhteellisesti todennäköisimmästä skenariosta lienee päätynyt elokuvataiteen vapaudella em. Roger Christian, jonka historiallisessa draama-elokuvassa inkvisition edessä henkitoreissa mumisevan Nostradamuksen pelastavana enkelinä toimii ei vähempi kuin Ranskan kuningatar Katariina de Medici, jonka hän itse asiassa tapasi Pariisissa 20 vuotta myöhemmin kesällä 1555 sekä uudelleen kahta vuotta ennen kuolemaansa kuningattaren vierailtua Salon-de-Crau'ssa lokakuussa 1564.
Kerronnalta mukaansa tempaavat historiallisesti harjuvat tarinat Nostradamuksesta inkvisition kynsissä pohjautuvat niin ikään faktiomaiseen väitteeseen, jonka mukaan hän joutui vuonna 1538 pahamaineisen "Toulousen inkvisition" kuultavaksi tultuaan pidätetyksi Agenissa kerettiläisenä nähtyjen lääketieteen metodiensa johdosta, jolta hänet pelasti Katariina de Medicin sijasta paavinistuinta vuosina 1534-1549 pitänyt liberaali paavi Paavali III (joka itse asiassa toimeenpani vuonna 1542 paikallisinkvisitioita valvoneen ”Rooman inkvisition”). Agenin vuosilta tunnetun vähäisen elämänkertatiedon lailla ikävä kyllä tämäkin (Merlinin myyttiä varsin mukaileva!) tarina ”Toulousen inkvisitiosta” on jäänyt Nostradamuksen osalta yksityiskohdilta vaille vahvistusta, kuten lopulta myöskin se, joutuiko hän ylipäätään koskaan jättää perhettään muista kuin apteekkarina ja lääkärinä tehtyihin työmatkoihin liittyvistä syistä.
Inkvisition toimeenpanemasta kerettiläisyysprosessista Agenissa todettakaan tässä kohtaa lyhyesti, että mikäli Jules-César Scaligerin ja toisen agenilaisen lääkärin Filibert Sarrazinin lisäksi myöskin Nostradamusta kuulusteltiin kevät-talvella 1538 epäiltynä protestantismin kannatuksesta (kuin lääkärin metodeistaan saati ennustamisesta) sekä kolmen fransiskaanimunkin todistuksen mukaan Neitsyt Marian patsasta työstänyttä taiteilijaa katolisen kirkon pyhimyskultista arvostelemisesta, hän oli varmuudella jättänyt Agenin ennen "Toulousen inkvisition" saapumista kaupunkiin vaikuttaen vuonna 1538 apteekkarina ja lääkärinä Port-Sainte-Mariessa, eikä hänen tosiasiassa tiedetä palanneen inkvisition kuultavaksi Ageniin. 
 
Jean-Aimé de Chavignyn mukaan vaimon ja lasten ennen aikainen kuolema sai Nostradamuksen jättämään Agenin ja palaamaan lopullisesti syntymäseudulleen Provenceen, kun tältä itseltä sekä muiden ajalta säilyneiden merkintöjen vahvistamana hän vaikutti Agenista lähdön jälkeen lähes seuraavat kaksi vuotta edelleenkin Agenaisin maakunnassa sekä vuosikymmenen vaihduttua itä-Ranskan kylissä ja kaupungeissa ja aina Välimeren rannikolla Marseilles'ssa asti ennen paluutaan pysyvästi Provenceen vuonna 1547. Tämän hetkisen tiedon valossa Nostradamuksen Agenista lähdön syinä voidaan pitää tietyin varauksin ensimmäisen vaimon ja lasten menehtymistä kulkutautiin noin vuonna 1536-37 sekä välttämistä joutua kahnauksiin inkvisition kanssa vieden hänet Koillis-Ranskan kylien ja kaupunkien kautta lähes kymmeneksi vuodeksi maanvaellukseen. Nostradamuksen ja Jules-César Scaligerin allianssista lisättäköönkin lopuksi, että mikäli miehet koskaan riitautuivat Agenissa elämänkerroissa kuvatulla tavalla ”kuten tohtoreilla useasti on tapana”, Nostradamukselta säilynyt kuvaus Scaligerista oppineena ja ystävänä ei vastaa keskinäiseen vihanpitoon päättyneestä yhteistyöstä kerrottua tarinaa, sillä kaksi vuosikymmentä Agenista lähdön jälkeen käsikirjoitetussa ammatillisessa tutkielmassaan hän kuvaa Scaligeria suureksi oppineeksi mieheksi, joka ”näyttää perineen Ciceron sielun puhetaidossa, Vergiliuksen runoudessa sekä kaksin verroin Galenoksen lääketieteessä", tunnustamalla olevansa tälle ”suuremmassa kiitollisuudenvelassa kuin kenellekään muulle tässä maailmassa.” [4]
 
 
 
 
 
 

Maanvaellusvuodet 1538-
 
Nostradamus jätti Agenin perhettään surreena ja inkvisitiolta unohduksiin painumisen toivossa ennen vuotta 1538 viemällä hänet Port-Sainte-Marien ja Bordeaux'n kautta vuosia kestäneille maanvaelluksille ympäri itäistä ja eteläistä Ranskaa. Varhaisten elämänkerturien kartoituksiin viitaten Nostradamuksen vaellusreitti kulki Agenista ensin länsirannikkoa pitkin kohti pohjoista Bretagneen, mistä hän jatkoi Bar-de-Luc’n, Fain’sin ja Saint-Bonnet’n kautta kulkua Ranskan halki koillisrajalle viettämällä kuukausia Lothringenissa ennen maanvaellusten päätteeksi tehtyä vierailua Belgiassa. Nostradamukselta säilyneet matkakertomukset kuitenkin vahvistavat hänen vaikuttaneen vuonna 1539 edelleenkin Lounais-Ranskassa mm. Bordeaux'ssa tehden yhteistyötä paikallisen apteekkari-kollegan Léonard Bandonin kanssa (…en la cité Bourdeaux…a l’an mil cinq cents trenteneuf estant en la boutique d’un apoticaire nommé Leonard Bandon…”), mistä hän suuntasi vielä ennen vuosikymmenen vaihdetta itään vaikuttamalla lähes vuoden päivät nykyisen Isèren departementissa Lyonin eteläpuolella sijaitsevassa Viennessä ja ja jonka vuosina 1539-1544 kulkema vaellusreitti näyttää kokonaisuudessaan rajoittuneen lounais-kaakkois-akselilla Porte-Saint-Marien ja syntymäkylä St. Rémyn välille sekä idässä Rhône-jokivarren kyliin ja kaupunkeihin (tout le païs de Guienne & Languedoc, & toute la Provence, le Daulphiné, le Lyonnois).
 
 
 
 

 
Nostradamuksen maanvaellukset Ranskassa vuosina 1537/38-1544.
© 2011 nostradamus.fi

 
 
 
 
Ruttolääkäri Nostradamus
 
1540-luvun puolivälille tultaessa Nostradamuksen vaiheet alkavat jälleen nousta edeltäneiden vuosien varjosta huomattavaan päivänvaloon, jolloin hän vaikutti Vienne’sta lähtöä seuranneena vuonna 1554 Välimeren rannalla Marseilles'ssa torjumassa ympäri Provencen maakuntaa riehunutta laajaa ruttoepidemiaa. Marraskuussa 1554 Provencea piiskanneiden poikkeuksellisten rajujen rankkasateitten seurauksena Marseillesin on sanottu kokeneen yhden historiansa pahimmista tulvista, jonka aikana Rhône-joen nostattamien tulvavesien vyöryttyä kaupungin hautausmaiden ylitse veden mukana kulkeutuneet ihmisten ja eläinten ruumiit saastuttivat alueen vesistöt pahentaen ruton kourissa entisestään kamppailleen väestön elinolosuhteet äärimmilleen. Myös parikymmentä kilometriä Nostradamuksen syntymäkylä St. Rémy-de-Provencesta pohjoiseen sijaitsevan Avignon ympäristössä sateet tekivät mittavia tuhoja, missä aikalaiskronikat raportoivat tulvavesien nousseen kaupungin muurien ylitse. 
Nostradamuksen vuosisadalla lääkärit ja parantajat taistelivat lakkaamatta Eurooppaa vaivanneeksi vitsaukseksi muodostunutta elimistössä nopeasti leviävää yersinia (pasteurella) pestis-bakteerin aiheuttamaa paiseruttoa vastaan. Rottien, murmeleiden ja yleensä jyrsijöiden kantama yersinia pestis levisi väestön keskuudessa nopeasti aikana, jolloin puhtaan veden ja viemäröinnin, käymälöiden sekä yleisen hygienian perusperiaatteiden puutteessa ylellisyydessä kylpeneellä yläluokalla on sanottu olleen tapana peseytyä vain muutamia kertoja vuodessa. 
 
 
 
 
     
 Nostradamuksen valmistaman lääkinnälli-
 sen ruusupastillin resepti vuodelta 1555.
 
 
 
 
Aix-en-Provencen ruttoepidemia 1546
 
Toukokuussa 1546 Nostradamus kutsuttiin Aix-en-Provenceen torjumaan peräti 9 kuukautta kestänyttä erittäin ankaraa ruttoepidemiaa, jolta säilyneiden merkintöjen valossa kaupungissa suoritetut lääkinnälliset toimenpiteet, kuten suonenisku olivat osoittautuneet hyödyttömiksi pelastaa tartunnan saaneita potilaita. Nostradamuksen lääkärinä laatima selonteko Aix'sta on ainoa tunnettu ensi käden silminnäkijäkertomus ruttoaallon ytimestä sisältämällä kliinisen ja humanitäärisen asiantuntijaselvityksen keinoista, joilla hän yritti parhaansa mukaan lääkitä tartunnalta toistaiseksi välttynyttä väestöä. Erityisesti ennustusten kommentaarien biografia-osioissa esiintyvistä toisinaan takertumaa muistuttavista käsityksistä huolimatta Nostradamus ei tosiasiassa milloinkaan väittänyt sen enempää lääkärin metodiensa kuin kulkutautien ehkäisemiseksi valmistetun lääkinnällisen ruusupastillinsa vaikutusten kykenevän parantaa ruttoon sairastuneita potilaita (muussa tapauksessa Aix'inkaan ruttoepidemian huippu olisi tuskin kestänyt 9 pitkää kuukautta vaatien tuhansia kuolonuhreja kaikista ikäluokista, kuten Nostradamus raportissaan toteaa), vaan päinvastoin tunnustaa tautiin sairastuneiden menehtyneen jopa ”syödessään ja juodessaan” ts. tavanomaisten toimintojen ja askareiden äärellä. Vuonna 1552 käsikirjoitetun ammatillisen tutkielman”Traite des Fardemens et Confituresin” VIII. luku on omistettu kokonaisuudessaan Aix'n ruttoepidemialle sekä Nostradamuksen ruttoalueella jakamalle ruusupastillille, jonka reseptin ohessa annetussa raportissa hän toteaa Aix'iin saavuttuaan ruttoalueella suoritettujen lääkinnällisten toimenpiteiden osoittautuneen hyödyttömiksi pelastaa tartunnan saaneita potilaita saati pysäyttämään ruton leviämistä kaupungissa, joista jälkimmäisen tehottomuutta hän näyttää pikemminkin vertaavan ruusupastillin vaikutuksista myöhemmin tekemiin havaintoihinsa:
 
 
”...Vuonna 1546 Aix-en-Provencen senaatti ja kansalaiset värväsivät ja palkkasivat minut pelastamaan kaupunki laajan ja ankaran ruton aikana… jota kesti kokonaista yhdeksän kuukautta… [ja] jonka seurauksena kuoli suunnaton määrä ihmisiä kaikista ikäluokista… että hautuumaat olivat niin täynnä kuolleitten ruumiita, ettei kukaan enää tiennyt mistä löytää pyhää maata, jonne haudata heitä… suoneniskulla, vahvistavalla lääkityksellä, pyhillä virsillä [rukouksilla] tai millään muullakaan ei ollut sen enempää vaikutusta kuin olla tekemättä kerrassaan mitään… Kun koko kaupunki oli kierretty [toimestani] ja ruton uhrit kannettu [kaupungin] ulkopuolelle, seuraavana päivänä kuolleita oli vieläkin enemmän, eikä minkään lääkkeen maailmassa oltu havaittu tarjoavan parempaa suojaa ruttoa vastaan kuin tämä lääkesekoitus [ruusupastilli]. Kaikki, jotka pitivät sitä suussaan, olivat suojattuja ja [ruttoaallon] loppua kohti saavuttaessa oli olemassa selviä todisteita siitä, että [sen ansiosta] moni välttyi saamasta tartuntaa.” [5]
 
 
Katkelman pohjalta on useasti esitetty ruusupastillin kyenneen nimenomaisesti parantaa ruttoon sairastuneita potilaita, kun kirjallisesta hyberolasta täysin riippumatta ruttotaudin aiheuttajaa ja lääkinnällistä parannuskeinoa todellisuudessa tuntematta käytettävissä olleiden keinojen rajoissa toiminut Nostradamus kertoo havainneensa pastillin vaikutusten ehkäisseen saamasta ruttotartuntaa. Nostradamusta seuranneella vuosisadalla ruttolääkärit omaksuivat vastaavia ajatuksia pilaantuneesta ilmanlaadusta sikiävien kulkutautitartuntojen ehkäisemiseksi, joiden varustuksessa silmiinpistävästi linnun nokkaa muistuttava prototyyppinen kaasunaamari oli täytetty sisältä erilaisilla yrteillä ja mausteilla, jonka arveltiin toimivan paitsi hengitysilmaa puhdistavana aromaattisena suodattimena myöskin tehokkaana suojakeinona ruttoa vastaan.
 
 
 
Kasvonaamariin ja suojavarustukseen
 pukeutunut ruttolääkäri 1600-luvulta.
 
 
 
Aix-en-Provencen ruttoaallon lannistuttua kaupungin senaatti palkitsi Nostradamuksen rahalahjoituksilla ja elinkorolla kaupunkilaisten hyväksi tehdystä urheasta työstä. Varhaisin elämänkerturi Jean-Aimé de Chavigny esitti ruttolääkärimme viipyneen Aix'ssa peräti kolme vuotta, jonka muistelmista hänen tiedetään matkustaneen jo seuraavana vuonna 1547 Lyoniin torjumaan kaupunkia vaivannutta ruttoa ja hinkuyskäepidemiaa ja joka suurella todennäköisyydellä vieraili vuosien 1547-48 taitteessa myöskin syntymäkylässään St. Rémyssä isänsä Jaumé de Nostredamen kuoleman johdosta. Agenista lähdön jälkeen lähes vuosikymmenen ajan taukoamatta Provencen maakuntaa ja itäistä Ranskaa kierrettyään Nostradamus asettui lopulta vuonna 1547 lähellä St. Rémyta sijaitsevaan nykyään Salon-de-Provencena tunnettuun Salon-de-Crau'n kaupunkiin vetäytyen hetkeksi kiertävän lääkärin työstä keskittymällä kirjalliseen tutkimustyöhön.
 
 
 

 
Biografian lyhennetty verkkoversio
1.osa 1503-1546 © 2011-2012 nostradamus.fi 
 
tekstin lähde: © 1993-2011 Petri Hautamäki
"Nostradamus - Salattu maailmanhistoria",
julkaisematon käsikirjoitus sekä "Nostradamus" (2012)
 
Tekstiasua päivitetty ja täydennetty 11/2012
 
Kaikki oikeudet tekstiin missä tahansa muodossa pidätetään.
 
viite:
http://nostradamus.fi/Nostradamus-El%C3%A4m%C3%A4nkerta-1--osa_1503-1546.php
 
 
 
takaisin
 
 


 
tekstisisältö ja käännökset © 1993-2013 Petri Hautamäki.
Kaikki oikeudet sivuston ja sisällön osittaiseenkin kopioimiseen
missä tahansa muodossa pidätetään. All rights reserved. 
© 2010-2013 nostradamus.fi